keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Alkoi jo - mitä vielä odotat?


Niin...opiskelu alkoi periaatteessa jo kesällä, mutta sentään kävin tutustumassa kouluttajan, eli Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivustoilla. Testasin tunnuksen toimivuuden, ilmoittauduin läsnäolevaksi opiskelijaksi jne.

Seitsemän vuoden tauko työn ohessa opiskelussa ja silloinen varma käsitykseni siitä, että koulut on käyty, täytyisi nyt nopeasti pois oppia, ennenkuin tulee oikeasti kiire :o/

Insinöörin papereiden piti kovasti riittää, mutta sitten työtehtävät teollisuudessa (12 vuotta) alkoivat yhtäkkiä tuntumaan niin perin juurin lisäarvoa antamattomalta, että oli vaan yksinkertaisesti keksittävä jotain muuta. Kun siihen tuli tilaisuus, en jättänyt sitä käyttämättä ja tässä sitä ollaan, ICT-tuntiopettajana Sedussa. Yli neljänkymmenen vuoden ikä ja toistakymmentä vuotta samassa työpaikassa on yleensä yhdistelmä, jolloin työ vaihtuu vain yt-neuvottelun kautta, mutta onneksi rohkeus riitti. Vielä ei ainakaan kaduta, kun aikaa on vierähtänyt lähes vuosi uudessa tehtävässä. Opetusvapaa jakso kesällä oli ainakin helppo omaksua. ;o)

Jotenkin vaan sen henkisen ruuvin pitäisi saada nyt ja jatkossa kääntymään siihen asentoon, että joka viikko, jos ei joka ilta, pitäisi tehdä jotain asian eteen. Toivotaan parasta että se ruuvi kääntyy, eikä ole ruosteessa...

Ensimmäinen seminaari on Jyväskylässä pidetty, ohjaajaan ja luokkakavereihin tutustuttu. Tehtäviä on annettu ja niitä on jopa yritetty vähän miettiä ja saada esitettävään muotoon. Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma eli HOPS on jo puolessa välissä - ainakin minun mielestäni. Oppimispiiri on "paras mitä rahalla saa" ja sen avulla toivottavasti saan pidettyä ryhdin omassakin etenemisessäni.

Omana vahvuutenani pidän ehdottomasti sitä, että sisälläni asuu ikuinen mopoikäinen. Se auttaa kummasti ammattikoulun nuorisoasteen arjessa. Toinen tärkeä tekijä on pitkän linjan kouluttautumiseni. On käyty lukio, ammattikoulu, teknillinen oppilaitos ja viimeisenä ammattikorkeakoulu työn ohessa. Varsinkin elektroniikka-asentajan taitoja tarvittiin lähes välittömästi, eivätkä ne todellakaan ole haitaksi olleet vaikkapa projektitöitä ohjatessa tai tietokoneen komponentteja ihmetellessä.