Loppusuoralla...

"Nyt alkaa totuuden hetki", tunnelmoi Paavo Noponen radioselostuksessaan Munchenin 10 000 m:n juoksun viimeisen kierroksen alkaessa. Tämä on tunnelma tällä hetkellä opettajaopinnoissa, vaikka edellisessä blogimerkinnässä taisin höpistä jotain takakaarteesta. Ehkä tässä vaiheessa alkavat "realismin maitohapot" jylläämään lihaksistossa siinä määrin, että viimeinen täysi kierros kuvaa paremmin tilannetta. Takakaarre on enemmänkin se kohta, missä katsotaan onko kaikki materiaalit kasassa, tehtävät tehtynä ja hiiri hamuaa palautusnappia.

Opettajan toimintaympäristö -tehtävä on palautettu 5. päivä eli viime sunnuntaina ja nyt väännetään hurjaa kyytiä Opetus ja ohjaus -jaksoa valmiiksi. Pedagoginen kehittämistyö on ajatustasolla jo täysin valmiina, enää se tarvitsee saada esitettävään muotoon. Sama tilanne on oppimispiirin itsearvioinnissa koko opintojaksosta.

Vaikka aikaa ei ole koskaan liikaa, silti joku yltiöoptimismin siemen kasvaa mielessä, että tämä tästä vielä suttaantuu. Minulle henkilökohtaisesti äärettömän tärkeää on se, että sain päättökeskusteluajan iskettyä kalenteriin jo hyvissä ajoin. 21.5.2013 on aika ja sen pitäisi riittää siihen, että valmistuminen on teoriassa mahdollista kesäkuun alkupuolella. Kun kaikki suoritukset on palautettu, ei oikeastaan voi kuin odottaa mahdollista "vikalistaa" ja tehdä nopeasti tarvittavat korjaukset. Loppuhan on sitten byrokratiaa, eikä siihen enää tarvitse niin kovasti keskittyä.

Tässä kohtaa taaksepäin katsoen aika on mennyt nopeasti. Alkusyksystä tuntui melko utopistiselta, että valmistumiselle vuodessa olisi mitään mahdollisuuksia. Totuuden nimissä joululoman aikana olisi varmaan saanut paljonkin aikaiseksi, mutta jotenkin oli vaan takki niin tyhjä, ettei sitä osannut kuin tuijottaa tehtäviä, jotka eivät siitä valmiiksi kääntyneet.

Paljon on tukan alle jäänyt asioita, jotka toivottavasti poikivat jotain hyödyllistä opetuksellisestikin. Ajatusmaailma on ainakin muuttunut, sen olen huomannut jo nyt. Ennen opettajakoulutuksen aloittamista sitä vain yritti selvitä parhaansa mukaan oppitunnista toiseen ja opetteli ulkoista rytmitystä. Nyt on alkanut koko ajan enemmän kiinnostamaan, miten asiat kannattaa esittää sisällöllisesti niin, että ne pysyvät mahdollisimman mielenkiintoisina 16-19 -vuotiaille, joiden prioriteetti ei todellakaan ole ammattiin valmistuminen  - ainakaan parina ensimmäisenä vuotena.

Samalla, kun pedagogiikkaa on tarttunut meikäläiseen, sitä on samalla myös muuttunut ehkä armollisemmaksi itselleen. Kaikkea ei pysty omaksumaan. Kaikkea ei pysty hallitsemaan. Oppitunti menee osittain tai täysin eri tavalla, kuin mitä on sen suunnitellut jne.

Yhtä kaikki, tämä alkaa olla siinä vaiheessa, kuin opettajan kevät. Muutama loppupuristus ja suvivirttä odottamaan...

Pääsiäisen jälkeistä aikaa - urheilutermein takakaarre

Pääsiäinen meni rentoutuessa ja yrittämällä unohtaa opiskelut hetkeksi. Se onnistui hyvin, eikä

laskettelurinteessä tullut edes huono omatunto opiskelemattomuudesta. Kuten jo aiemmin on tullut huomattua, tavallaan tätä opettajaksiopiskelua prosessoi alitajuisesti koko ajan, eikä pelkästään tehtävien parissa. Olen ymmärtänyt - ja kertonut itselleni - sen olevan nimenomaan iso osa koko tätä prosessia. Sitä ikäänkuin valmistuu tämän vuoden ajan enemmän kuin kirjoista ja tuotetuista teksteistä voisi edes päätellä.

Opettajan toimintaympäristö on tehtäväkokonaisuuksista viimeinen iso kokonaisuus, joka on suoritettava ennenkuin on mahdollisuutta kunnolla keskittyä viimeisimpiin vääntöihin kohti pedagogisten opintojen päätöstä. "Dead-line" on määritelty ja se on 21.5.2013. Silloin on päättökeskustelut ja siihen mennessä tulisi olla kaikki osakokonaisuudet suoritettu. Se ei ole suinkaan utopiaa, mutta toki vaatii aika tavalla vääntämistä, ennenkuin kunnian kukko laulaa. Aika tavalla omissa käsissä koko valmistuminen on, oppimispiiri antaa kaiken tarvittavan avun tähän lopputulokseen pääsemiseksi.

Opettajan toimintaympäristössä kiteytyy se opetuksen ulkopuolelta tuleva ohjaus ja säännöstö, minkä mukaan eri opetusympäristöissä tulee ja voidaan toimia. Samalla käsitellään Opetushallituksen opetukselle määritettyä kehittämissuunnitelmaa tai -strategiaa, joka tehdään aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Lyhennettynä tätä nimitettään KESU:ksi ja tämänhetkinen suunnitelma kattaa vuodet 2011-2016.

Tulevaisuuden suuntaviivat ovat tärkeitä osia kokonaisuudesta, jolla hahmotetaan opetuksen kykyä muuntautua kulloisenkin ajan haasteisiin. Se luo pohjan, minkä perusteella oppimisympäristöjä voidaan siirtää paremmin vastaamaan sekä välineistön, että opettajan tietotaidon puolesta nykyaikaa ja mielellään myös hiukan tulevaisuutta. Viisivuotiskauden lopulla analysoidaan, miten hyvin suunnitelma on pystytty jalkauttamaan käytäntöön ja onko se ollut realistinen ja toteuttamiskelpoinen. Analysointi mahdollistaa myös uuden suunnitelman määrittelyssä seuraavalle viisivuotiskaudelle. KESU:n määrittelyssä ei voida välttyä myöskään politiikan tuomista mausteista. Onhan suunnitelmat samalla myös kulloisenkin hallituksen - tai ainakin Opetusministeriön näyttö siitä, miten he pystyvät ohjaamaan koko koulutusympäristön muutoksia senhetkisessä ajassa.

Opetusnäyttö

Jess!

Opetusnäyttö on suoritettu ja arvioitu. Mieli on korkealla, sillä vähän odottelin epävarmana, miten kaikki sujuu. Itseasiassa kävi niin, että opettajan ja kollegan paikallaolon yksinkertaisesti unohti välillä kokonaan. Toisaalta hyvä valmistautuminen sekä käytännössä että päässä auttoi asiassa melkoisesti. Aiheena oli Intranet ja lähinnä yhden valitun CMS-sovelluksen asennus paikallisen koneen WWW-palvelimelle.

Palautekeskustelusta poimittua:

1. Oppimista koskeva osaaminen                        
• Opiskelija tuntee oppimista koskevia lähestymistapoja.
• Opiskelija kykenee niiden viitoittamana suunnittelemaan ja toteuttamaan sisällöllisesti ja menetelmällisesti mielekkäitä oppimisprosesseja.              

Kommentti:
Tuntee ja osaa nähdä niitä omassa opettamisessaan. Aiemmin opittu toimii opetuksessa pohjana uuden oppimiselle: konstruktivismi toimii käytännössä. Tehtävät tyypillistä ongelmanratkaisua.


2. Opetus- ohjaus- ja arviointiosaaminen         
• Opiskelija ohjaa oppimista siten, että se mahdollistaa oppimistavoitteiden suuntaisen ja oppijakeskeisen työskentelyn.
• Opiskelija arvioi oppimista kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti ja mahdollistaa opiskelijoiden itsearvioinnin.

Kommentti:
Oppimisen ohjaaminen kiitettävän suoraviivaista ja työtehtävään sopivaa. Opiskelijoiden itsearviointia pyritään aktivoimaan, prosessin aikana arviointia voisi kehittää.

5. Uuden teknologian osaaminen                
• Opiskelija käyttää uutta teknologiaa opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.
Opiskelija käyttää verkkoa vuorovaikutusvälineenä.
Opiskelija osallistuu aktiivisesti verkkotyöskentelyyn ja luo toiminnallaan edellytyksiä myönteiselle vuorovaikutukselle.
• Opiskelija kykenee käyttämään mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla verkkoa omassa pedagogisessa toiminnassaan.

Kommentti:
Tämä on hyvällä mallilla :)

7.  Työelämä- ja yrittäjyysosaaminen                  
• Opiskelija tiedostaa koulutuksen ja työelämän yhteistyön merkityksen omassa ja organisaationsa toiminnassa. Opiskelija osaa jäsentää oman alansa työelämän edellyttämää osaamista yrittäjyyden osaamisvaatimukset mukaan lukien.
• Opiskelija suunnittelee ja toteuttaa oppimista eri toimijatahojen kanssa huomioiden työelämälähtöiset ja yrittäjyyspedagogiset toimintatavat.     

Kommentti:
Tiedostaa ihan hyvin. Osaa jäsentää, sovelletaan opetuksessa ja oppimisessa. Työelämäkokemusta hyödynnetään käytännön opetuksessa.

 Nyt vain loppuihin kursseihin pitäisi jostain saada paukkuja, että se valmistuminen keväällä olisi edes teoriassa mahdollista. Kevätaurinko ei ainakaan nosta motivaatiota, se on kaivettava jostain ihan muualta. Eli kesäopinnot - ei kiitos :o)

Kevätahdistus

Kevätaurinko alkaa paistaa ja opiskelut sen kun rullaa :o)
Kasvatussosiologiaa on luettu, tehtäviin paneuduttu ja yritetty saada valmistakin aikaiseksi. Jotenkin joulun katastrofista on päästy yli ja nyt selkeästi motivaatio on alkanut nousta. Paras motivaatio on se, että haluan tosissani valmistua jo keväällä, jos se vaan minusta on kiinni.
Kasvatussosiologian tiivistelmä puuttuu ja sitä vielä pitäisi jaksaa väsätä, kun aihe on tuoreessa muistissa.

Vapaavalintaiset kurssit ovat varttia vaille pulkassa. WWW-ohjelmointi oli hyvä valinta vapaavalintaiseksi ja siinä sai moneen web-ohjelmointiasiaan uskonvahvistusta sekä vinkkejä opiskelijoiden kanssa tehtäviin harjoituksiin. Siitä on ollut hyötyä käytännön opettamisessa jo nyt.
Verkko osaksi opetusta puolestaan edesauttaa opetusnäyttöä varten, mutta myös verkkopohjaisen opetuksen lisääntyvään käyttöön tulevaisuuden opetustehtävissä. Verkko-opetuksella pystyy myös saavuttamaan oppimispiirimme teeman mukaisen hyvän yksilöllisen opetuksen/ohjauksen tavoitteet. 

Myös oma opetuksen näyttö lähestyy. Sitä varten on suunnitelma tehty, palautettu ja hyväksytty. Pitää vielä suunnitella päivän ohjelma ja tehdä esivalmistelut Moodlessa, mikäli aikoo sitä käyttää.

Katsotaan miten tämä tästä. Onneksi on paljon muutakin tekemistä, ettei tule aika pitkäksi.

Ottaa hiatahan

Harvakseltaan tulee blogimerkintöjä Esalta :o/
Ajattelin, että tämä olisi hyvä ja motivoiva tapa tehdä reflektiopäiväkirjaa, mutta mitä vielä. Paljon tapahtuu asioita, joita pitäisi käsitellä ja kirjata ylös, mutta tänne niitä ei vaan ilmesty, ennenkuin jollain puolipakollisella itsesuggestiolla ja huonolla omallatunnolla.

Nyt pitänee jo tunnustaa itselle, että se "normaali arki", minkä ajattelin kovastikin joustavan  - ja puhun nyt omasta joustostani - menee omaa latuansa vai pitäisikö sanoa virtaansa. Se virta on vaan sen verran voimakas tähän opiskelulle varattuun virtaan nähden, että aika tavalla pitää tehdä töitä päästäkseen aina tarvittaessa opiskelumoodiin.

Aina, kun on tunti, puolitoista sellaista aikaa, että voisi paneutua opiskeluihin, se tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta edes aloittaa. Sitä vaan odottaa sellaista kokonaista tyhjää viikonlopun päivää, että pääsisi oikein sukeltamaan opiskeluun. Ei sellaista taida koskaan tulla.

No, onneksi yritin saada vapaavalintaiset opiskelut käyntiin a.s.a.p ja nyt ensimmäisestä viiden opintopisteen opiskelusta on kaikki tehtävät (omasta mielestäni) palautettu ja odotellaan merkintää suoritusrekisteriin.
Toinenkin vapaavalintainen on hyvässä vauhdissa. Tosin se vaatii vielä kunnolla ponnistuksia päästäkseen maaliin mutta kuitenkin. Jälkimmäinen vapaavalintainen kun toivottavasti edesauttaa myös opetusnäytetuntia varten. T-o-i-v-o-t-t-a-v-a-s-t-i.

Liikunta ja ulkoilu tekisi hyvää töiden ja opiskelun lomassa ja se voisi antaa boostia myös, mutta jos liikunta jää lumenluontiin, siitä se liikunnan riemu on vähän kaukana...
Suurin syy on organisoinnin puute, ei taidon, vaan halun. Kummasti kotityötkin kiinnostaa, jos vaihtoehtona on Kasvatussosiologia :o)
Silti pitäisi jaksaa punnertaa homma valmiiksi, kun se ei ole kovasti edes muista kiinni. Jos vaan sanoisin, että sori, nyt mun on pakko opiskella, niin kyllä aikaa annettaisiin ihan riittävästi. Mutta perheen kanssa on kiva lähteä liikkumaan, katsoa elokuvia ja olla muutenkin yhdessä. Ja tietysti löhöillä sohvalla ja lukea päivän lehtiä sana sanalta.
Yritystoiminta päivätyön ohella vaatii myös veronsa, varsinkin kun firmoja on kaksi. Vai tuliko taas tekosyy?

Oppimispiiri on mun pelastus. Siitä saa edes jonkinverran ryhtiä ja kannustusta ja vertaistukea tähän taapertamiseen. Jos tekisin tätä pelkästään yksin, valmistuisin EHKÄ joskus 2016. Nyt sentään on pienenpieni toivonkipinä saattaa tämä päätökseen tämän kevään aikana.

Taisteluasennetta meille kaikille!