Harvakseltaan tulee blogimerkintöjä Esalta :o/Ajattelin, että tämä olisi hyvä ja motivoiva tapa tehdä reflektiopäiväkirjaa, mutta mitä vielä. Paljon tapahtuu asioita, joita pitäisi käsitellä ja kirjata ylös, mutta tänne niitä ei vaan ilmesty, ennenkuin jollain puolipakollisella itsesuggestiolla ja huonolla omallatunnolla.
Nyt pitänee jo tunnustaa itselle, että se "normaali arki", minkä ajattelin kovastikin joustavan - ja puhun nyt omasta joustostani - menee omaa latuansa vai pitäisikö sanoa virtaansa. Se virta on vaan sen verran voimakas tähän opiskelulle varattuun virtaan nähden, että aika tavalla pitää tehdä töitä päästäkseen aina tarvittaessa opiskelumoodiin.
Aina, kun on tunti, puolitoista sellaista aikaa, että voisi paneutua opiskeluihin, se tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta edes aloittaa. Sitä vaan odottaa sellaista kokonaista tyhjää viikonlopun päivää, että pääsisi oikein sukeltamaan opiskeluun. Ei sellaista taida koskaan tulla.
No, onneksi yritin saada vapaavalintaiset opiskelut käyntiin a.s.a.p ja nyt ensimmäisestä viiden opintopisteen opiskelusta on kaikki tehtävät (omasta mielestäni) palautettu ja odotellaan merkintää suoritusrekisteriin.
Toinenkin vapaavalintainen on hyvässä vauhdissa. Tosin se vaatii vielä kunnolla ponnistuksia päästäkseen maaliin mutta kuitenkin. Jälkimmäinen vapaavalintainen kun toivottavasti edesauttaa myös opetusnäytetuntia varten. T-o-i-v-o-t-t-a-v-a-s-t-i.
Liikunta ja ulkoilu tekisi hyvää töiden ja opiskelun lomassa ja se voisi antaa boostia myös, mutta jos liikunta jää lumenluontiin, siitä se liikunnan riemu on vähän kaukana...
Suurin syy on organisoinnin puute, ei taidon, vaan halun. Kummasti kotityötkin kiinnostaa, jos vaihtoehtona on Kasvatussosiologia :o)
Silti pitäisi jaksaa punnertaa homma valmiiksi, kun se ei ole kovasti edes muista kiinni. Jos vaan sanoisin, että sori, nyt mun on pakko opiskella, niin kyllä aikaa annettaisiin ihan riittävästi. Mutta perheen kanssa on kiva lähteä liikkumaan, katsoa elokuvia ja olla muutenkin yhdessä. Ja tietysti löhöillä sohvalla ja lukea päivän lehtiä sana sanalta.
Yritystoiminta päivätyön ohella vaatii myös veronsa, varsinkin kun firmoja on kaksi. Vai tuliko taas tekosyy?
Oppimispiiri on mun pelastus. Siitä saa edes jonkinverran ryhtiä ja kannustusta ja vertaistukea tähän taapertamiseen. Jos tekisin tätä pelkästään yksin, valmistuisin EHKÄ joskus 2016. Nyt sentään on pienenpieni toivonkipinä saattaa tämä päätökseen tämän kevään aikana.
Taisteluasennetta meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti